Mihin henkilöluottotietoja saa käyttää

Yksityishenkilöiden luottotiedoilla tarkoitetaan luottotietolaissa tietoja, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai yrityksen maksukykyä tai maksuhalukkuutta. Luottotietoja ovat myös ne tiedot, jotka jollain muulla tavalla kuvaavat henkilön tai yrityksen kykyä vastata sitoumuksistaan ja joita käytetään luottoa myönnettäessä tai luottoa valvottaessa.

Luottotietolain mukaan yksityishenkilöiden luottotietoja voidaan luovuttaa vain luoton myöntämistä tai luotonvalvontaa varten sekä muihin laissa mainittuihin verrattavaan tarkoituksiin. Luottotietolain 19 §:ssä on lueteltu lainmukaiset käyttötarkoitukset.

Luoton myöntämisellä tarkoitetaan myös luottokauppaan rinnastettavaa sopimusta, jolloin tietoja voidaan käyttää. Luotonvalvonnalla tarkoitetaan sitä, että henkilöllä on maksamatonta luottoa tai avoin luotollinen tili, jolloin luotonmyöntäjä voi hyödyntää tietoja omassa luotonvalvonnassaan. Lisäksi luottotietoja voidaan käyttää esimerkiksi perinnässä.

Työhönotto
Luottotietoja voidaan käyttää laillisesti myös työhönotossa tai muussa tähän verrattavassa tarkoitksessa. Työhönotossa tietoja voi käyttää silloin, kun työnantaja palkkaa henkilön tehtävään, jossa työntekijä on välittömässä taloudellisessa vastuussa työnantajan omaisuudesta tai kun työsuhde muutoin edellyttää erityistä luottamusta.

Käyttötarkoituksen ilmoittaminen
Henkilöluottotietojen käyttäjä joutuu aina luottotietokyselyn yhteydessä ilmoittamaan, mihin tarkoitukseen hän tietoa käyttää. Asiakastiedon rekisteriin jää tieto tehdystä kyselystä sekä kyselijästä.

Saanko luottotietoja käyttää työhönotossa? »

Henkilöluottotietojen merkitys työelämässä on kasvanut. Tietoja käytetään erityisesti työhönotossa työntekijöiden luotettavuuden arviointiin.

Työnantajan oikeus käyttää työnhakijan luottotietoja rajoittuu tehtäviin:
- joihin sisältyy päätäntävaltaa tai itsenäistä harkintavaltaa tehdä merkittäviä taloudellisia sitoumuksia,
- joissa tehtävänä on taloudellisesti merkittävien luottojen myöntäminen ja valvonta,
- joiden hoitamiseksi työnantaja antaa pääsyn työnantajan tai tämän asiakkaan suojattuihin liike- ja ammattisalaisuuksiin,
- joiden hoitaminen edellyttää sellaisia tietojärjestelmän käyttöoikeuksia, joiden avulla voidaan siirtää työnantajan tai tämän asiakkaan varoja tai muuttaa niihin liittyviä tietoja,
- joiden olennaisena osana on käsitellä ilman välitöntä valvontaa arvoltaan merkittävää määrää rahaa, arvopapereita tai arvoesineitä,
- jotka ovat työnantajan tai tämän asiakkaan omaisuuden vartiointitehtäviä tai
- joiden luonteeseen pääsääntöisesti kuuluu valvomaton työskentely yksityiskodissa.

Jos työnantaja hankkii luottotiedot, on sen ilmoitettava työntekijälle, mistä rekisteristä tiedot on hankittu. Asiakastiedon verkkopalvelussa henkilöluottotietoja tarkastelevan on valittava lain mukainen tietojen käyttötarkoitus, mihin myös työntekijän arviointi lukeutuu. Muita tarkentuneita käyttötarkoituksia ovat mm. perinnän suunnittelu, huoneenvuokraus sekä takaus tai pantin anto.

Työnantajalla on oikeus käyttää vain työtehtävään jo valitun työntekijän henkilöluottotietoja, kun työ edellyttää erityistä luotettavuutta ja työssä on mahdollisuus laittoman taloudellisen hyödyn tavoitteluun. Työnantajalla on vastaava oikeus myös, jos työntekijän työtehtävät muuttuvat työsuhteen aikana siten, että ne täyttävät edellä mainitut kriteerit.

Mitkä ovat henkilöluottotietojen luvalliset käyttötarkoitukset? »

Luottotietolain mukaan luottotietoja saa käyttää luoton myöntämistä ja luotonvalvontaa varten. Huomattava on se, että luotonantoa ei ole vain rahaluoton myöntö, vaan myös muu maksuajan anto (esim. tavaran myyminen velaksi).

Tämän lisäksi henkilöluottotietoja saa käyttää
1) jos niin laissa erikseen säädetään tai jos tiedon antaminen perustuu viranomaiselle laissa säädettyyn tiedonsaantioikeuteen

2) viranomaisen yritystoimintaa varten antaman tuen myöntämistä varten, jos rekisteröity toimii tukea hakeneen yrityksen vastuuhenkilönä
3) perinnän suunnitteluun
4) takauksen tai vierasvelkapantin hyväksymistä tai antamista varten
5) huoneenvuokrasopimuksen tekemistä varten
6) sopimusehtojen määrittelemistä varten, jos kysymys on sellaisesta sopimuksesta, jonka tekemisestä ei lain mukaan voida kieltäytyä
7) luotto- ja vakuutuslaitokselle rekisteröidyn velvoitteiden hoitokyvystä tämän pyynnöstä annettavan todistuksen tai suosituksen laadintaa varten sekä rahanpesun ehkäisemistä tai selvittämistä koskevien velvoitteiden toteuttamiseksi
8) työnhakijan ja työntekijän arvioimiseksi siten kuin siitä muualla laissa säädetään
9) arvioitaessa yrityksen ja sen vastuuhenkilön kykyä vastata sitoumuksistaan sopimusosapuolena sekä valittaessa henkilö yrityksen vastuuhenkilöksi
10) tieteellistä tutkimusta, tilastointia ja viranomaisen suunnittelu- ja selvitystehtävää varten ottaen huomioon, mitä henkilötietolaissa säädetään.

Mihin tarkoitukseen yrityshenkilön luottotietoja voi käyttää? »

Yrityshenkilön luottotietoja voi käyttää arvioitaessa yrityksen ja sen vastuuhenkilön kykyä vastata sitoumuksistaan sopimusosapuolena sekä valittaessa henkilöä yrityksen vastuuhenkilöksi.

On kuitenkin huomioitava, että tämä ei tarkoita vastuuhenkilön arvioimista vain luotonantoa varten eikä tarvitse olla edes sidottua luotonantoon. Tämä yrityksen arvioiminen voi tapahtua esimerkiksi silloin kun yritys etsii itselleen yhteistyökumppania tai arvioi ostettavaa yritystä. Tällöinkin on siis myös yrityksen vastuuhenkilöiden henkilöluottotietojen kysyminen sallittua. Yrityshenkilön henkilöluottotiedon voi myös kysyä viranomaisen yritystoimintaa varten antaman tuen myöntämistä varten, jos rekisteröity toimii tukea hakeneen yrityksen vastuuhenkilönä.

Yrityskytkentätiedon (tieto siitä missä yhtiöissä henkilö toimii vastuuhenkilönä) luovuttaminen ja käyttäminen on sallittua ilman mitään erityistä syytä tai perustetta. Tietoja voi kysyä ilman rajoitteita.

Voiko henkilö kieltää oman luottotietonsa luovuttamisen? »

Henkilö ei voi kieltää luottotietojensa luovuttamista. Tiedon kysyminen on aina sallittua laissa mainittuihin laillisiin käyttötarkoituksiin.

Miten luotonantajan tulee huomioida luottotietolaki? »

Luottotietolain soveltamisala on yleinen ja laaja. Laki koskee kaikkea tietojen käsittelyä, myös niiden kyselyä. Huomioon tulee ottaa, ettei luottotiedolla tarkoiteta ainoastaan luottotietorekisteristä saatua tietoa. Sillä tarkoitetaan kaikkea tietoa, jota käytetään luotonannossa tai valvonnassa. Yritysten omienkin asiakasrekisterien tiedot ovat luottotietoja, jos niitä käytetään tähän tarkoitukseen.

Henkilötietolakiin verrattuna luottotietolaissa korostuu tietojen käsittelijän oma vastuu. Tämä näkyy mm. henkilöluottotietojen luovutusta koskevassa sääntelyssä. Luottotietolain mukaan henkilöluottotietoja saa luovuttaa käytettäväksi ja käyttää laissa mainittuihin tarkoituksiin

Luottotietorekisterin pitäjällä on oikeus luottaa luovutuksensaajan antamaan ilmoitukseen luovutuksen perusteesta. Nimenomaista tutkimisvelvoitetta ilmoituksen oikeellisuudesta tiedon luovuttajalla (rekisterinpitäjällä) ei ole.

Lain 2 luvun säännökset koskevat sellaisenaan kaikkia luottotietoja käsitteleviä. Yleisenä säännöksenä lain 5 § todetaan, että tietojen käsittelijöiden on noudatettava Hyvää luottotietotapaa. Pykälässä annetaan lainsäätäjän käsitys siitä mitä tällä tavalla käsitetään.

Lain 6 §:ssä annetaan yleismääräyksiä siitä, minkälaisia tietoja yleensäkään katsotaan voivan käsitellä luottotietoina. Lain 7 §:ssä säädetään tietoturvallisuudesta ja käsittelyn kirjaamisesta.

Kulutusluottohäiriöiden osalta velvoitetaan tietoja luottotietorekisterille ilmoittavan yrityksen ilmoittamaan tällaiseen velkaan liittyvästä maksusta luottotietorekisterille.

Tietojen käyttäjän informaatiovelvollisuus tietojen käytöstä muuttuu. Informaation voi antaa epävirallisesti, esimerkiksi suullisesti, sopimusehdoissa tai painetussa materiaalissa.

Informaatiovelvollisuus ei koske kaikkia käyttötarkoituksia.

Lain 29 §:n mukaan sen, joka hankkii luottotietoja luotonmyöntöön, luotonvalvontaan, takaukseen, panttaukseen, huoneenvuokrasopimuksen tekemiseen tai sopimusehtojen määrittelemiseen välttämättömyyshyödykkeiden hankkimiseksi on informoitava vastapuolta tietojen käytöstä.

Informaation tietojen käyttämisestä voi antaa joko etu- tai jälkikäteen. Luotonhakijalle ei kuitenkaan tarvitse enää antaa erityistä informaatiota, että luotto on evätty merkinnästä johtuen.

Lain 20 §:n mukaan henkilöluottotietojen käyttöoikeuden voi antaa vain nimetylle henkilölle. Yhteisiä käyttäjätunnuksia ei sallita. Tietojen kyselyjä ja käyttöä on seurattava.

Henkilötietolain mukaan omia tietojaan kysyvälle rekisteröidylle on ilmoitettava kenelle tätä koskevia henkilöluottotietoja on viimeisen kuuden kuukauden luovutettu.

Luottotietolaki pidentää tätä omien tietojen tarkastusoikeuteen liittyvää aikaa. Lain 30 §:n mukaan luonnollisella henkilöllä on oikeus saada tietää kenelle häntä koskeva henkilöluottotieto on viimeisen vuoden aikana luovutettu.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että Asiakastiedon asiakkaan on pysyttävä antamaan selvitys tekemästään henkilöluottotietokyselyn perusteesta Asiakastiedolle vuoden ajan tekemästään kyselystä. Asiakkaan on siis arkistoitava itselleen tieto kyselyn perusteesta aikaisemman n. 7 kuukauden sijaan n. 13 kuukaudeksi. Näin voidaan omia tietojaan tarkistavalle henkilölle antaa selvitys kyselyn perusteesta laissa vaaditulta ajalta.

Luottotietorekisterissä olevan virheen oikaisusta on ilmoitettava lain 31 §:n mukaan sille, jolle virheellinen tieto on luovutettu. Hyvään luottotietotapaan voi katso kuuluvan sen, että tiedon käyttäjä myös käsittelee virheilmoituksen ja korjaa mahdollisen virheellisen tiedon perusteella tapahtuneen päätöksen.

Luottotietolain mukainen luottotietojen salassapitovelvollisuus koskee kaikkia tietoja käsitteleviä. Näin myös yritysten asiakasrekisterin luottotiedot kuuluvat lainmukaisen salassapitovelvollisuuden piiriin.

Laki ulottaa lain mukaisen rangaistusuhan kaikkiin, jotka käsittelevät lain vastaisesti luottotietorekisteriin tallettavia tietoja.

Täytyykö tietojen tarkastamisesta kertoa henkilölle itselleen? »

Tietojen käyttäjän voi antaa informaation epävirallisesti, esimerkiksi suullisesti, sopimusehdoissa tai painetussa materiaalissa. Informaatiovelvollisuus ei koske kaikkia käyttötarkoituksia.

Lain 29 §:n mukaan sen, joka hankkii luottotietoja luotonmyöntöön, luotonvalvontaan, takaukseen, panttaukseen, huoneenvuokrasopimuksen tekemiseen tai sopimusehtojen määrittelemiseen välttämättömyyshyödykkeiden hankkimiseksi on informoitava vastapuolta tietojen käytöstä.

Informaation tietojen käyttämisestä voi antaa joko etu- tai jälkikäteen. Luotonhakijalle ei kuitenkaan tarvitse enää antaa erityistä informaatiota, että luotto on evätty merkinnästä johtuen.

Miten lain 27 § vaikuttaa luottotietojen käyttämiseen? »

Luottotietolain 27 §:ssä säädetään siitä mitä tietoja voidaan käyttää luottotietorekisteriin talletettavaa tai sen avulla (= sen kautta) saatavaa luottokelpoisuusluokkaa muodostettaessa. Lainkohta on kohdistettu vain ja ainoastaan luottotietotoiminnan harjoittajaa kohtaan ja sen merkitys rajoittuu tilanteisiin, joissa tämä taho (ulkopuolinen luottoluokittaja tai rekisterinpitäjä) tekee luottoluokituksia tai muita arvioita yrityksistä.

Kyseinen lainkohta ei millään tavoin rajoita sitä miten jokin yritys itse käyttää eri tietoja arvioidessaan toista yritystä. Yritys itse saa toista yritystä arvioidessaan esim. kysyä ja käyttää toisen yrityksen vastuuhenkilöiden henkilökohtaisia maksuhäiriöitä ilman 27 §:ssä mainittuja rajoituksia.

Miten Asiakastieto käyttää ja käsittelee vastuuhenkilötietoja? »

Lue lisää »

Miten tallennusajat voivat muuttua maksun tai uuden maksuhäiriön vuoksi »

Merkintä luottotietorekisteriin	Tallennusaika (vuotta)	Muutos tallennusaikaan	Luottotietolain kohta
Maksuhäiriömerkintä (tieto varatto-muudesta tai yksipuolisesta tuomiosta)	3		luottotietolaki 18 § 6. mom.
3 vuoden maksuhäiriömerkinnän aiheuttava saatava maksetaan (kun rekisterissä ei ole muita häiriöitä) ja maksun suoritustieto toimitetaan Asiakastietoon	2	Tallennusaika lyhenee vuodella. Jos saatava maksetaan 2 vuoden jälkeen, merkintä poistuu silloin, kun tieto maksusta on toimitettu Asiakastietoon	luottotietolaki 18 §
Maksuhäiriömerkinnän voimassaoloaikana tulee uusi maksuhäiriömerkintä	edellisen 4 uuden 3	Aikaisemmin tulleen maksuhäiriömerkinnän tallennusaika piteneen neljään vuoteen.	luottotietolaki 18 §

Henkilö pystyy siis itse vaikuttamaan maksuhäiriön tallennusaikaan. Todiste velan poismaksamisesta on toimitettava Asiakastietoon.

Miten velan vanhentuminen vaikuttaa maksuhäiriömerkintöihin?

Luottotietolain uudistus muuttaa ulosottotoimitusten aiheuttamien maksuhäiriömerkintöjen tallennus- ja esittämiskäytäntöjä. Muutokset astuvat voimaan 1.4.2010 ja Suomen Asiakastieto Oy on huomioinut ne rekisterissään.

Jatkossa velan vanheneminen poistaa myös siitä aiheutuneen maksuhäiriömerkinnän. Normaali velka vanhenee 15 vuodessa suoritustuomion antamisesta. Uusien, lain voimaantulon jälkeen rekisteröityjen merkintöjen osalta Asiakastieto poistaa merkinnät automaattisesti. Asiakastieto saa ulosotolta varattomuusmerkinnän yhteydessä tiedon velan vanhentumisesta.

Nyt rekisterissä olevien merkintöjen osalta Asiakastieto poistaa vanhentuneeseen velkaan perustuvan merkinnän ulosottomiehen pyynnön perusteella. Ulosottomiehet ovat velvollisia ilmoittamaan Asiakastiedolle sellaisista varattomuusmerkinnöistä, joissa kaikki velat ovat vanhentuneet.

Rekisteröity (velallinen) voi myös itse pyytää vanhentuneeseen velkaan perustuvan merkinnän poistamisesta tai muuttamisesta esittämällä Asiakastiedolle aineiston, jonka perusteella voidaan todeta merkinnän taustalla olevan velan vanhentuneen.

Säännöksen perusteella poistetaan vain merkinnät, jos vanhentuminen on tapahtunut ns. 15 vuoden säännön perusteella. Säännös ei koske esim. vanhentuneita veroja.