Luottolista-lehti: Petosten määrä on 2010-luvulla kaksinkertaistunut

Artikkeli18.01.2018

Petosten määrä on tällä vuosikymmenellä kasvanut huimasti. Rikolliset tehtailevat nimenomaan rahallisesti pieniä petoksia, jolloin sanktiot jäävät vähäisiksi, mutta selvittelyn vaiva on suuri. Verkkokaupat pystyisivät omilla toimillaan ehkäisemään petoksia.

Yhä useampi suomalainen kuluttaja ja yrittäjä joutuu arjessaan petoksen tai petoksen yrityksen kohteeksi. Rikoksentorjuntaneuvoston joulukuussa 2017 julkistaman katsauksen petosrikosten määrä on 2010-luvulla kaksinkertaistunut. Esimerkiksi vuonna 2016 poliisin tietoon tuli yli 40 000 petosta tai petoksen yritystä.

-Ongelma on räjähtänyt käsiin ja ehkä pahinta asiassa on se, että usein petokset kohdistuvat vanhuksiin ja vammaisiin eli uhreiksi joutuvat helpoimmin ne, jotka eivät kykene tunnistamaan vaaraa, huomioi Rikoksentorjuntaneuvoston työryhmän jäsen kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski.

Tekijät sen sijaan ovat Velitskin mukaan tarkasti perillä siitä, miten oikeusjärjestelmä toimii ja millaisia seurauksia teoista on. Tyypillisesti petoksia kirjaimellisesti tehtaillaan. Samalla tekijällä voi olla kymmeniä uhreja, mutta yksittäistapauksissa rahalliset vahingot jäävät pieniksi. Tähän on selvä syy.

-Tekijät tietävät, että alle 500 euron rikoksista ei joudu pakkokeinojen kohteeksi. Näissä piireissä kymmenen kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus on ”ei mitään”! Pitäisi olla mahdollisuus määrätä ehdoton vankeusrangaistus, sillä yleensä lyhytkin ehdoton rangaistus on tehokas, Velitski huomauttaa.

Oikeuslaitokselle laajat petosvyyhdit ovat hitaita ja työllistäviä, samalla kalliiksi tulevia prosesseja.

Rahojen menetys ärsyttää rosvoa

Tärkeä keino petosten ehkäisyyn on tiedon vaihdon lisääminen. Pankit haluavat oikeuden vaihtaa tietoja niin sanotuista muulitileistä. Muulitilejä käytetään petoksilla ja muilla rikoksilla saatujen varojen vastaanottamiseen ja edelleen lähettämiseen eli niitä käytetään harhauttamiseen ja varojen kätkemiseen. Esimerkiksi myyntipetoksissa muuli vastaanottaa rahat omalle tililleen ja välittää ne petoksen varsinaiselle tekijälle. Pankkien tulisi voida nykyistä nopeammin vaihtaa tietoja rikollisten käyttämistä tileistä salassapitovelvollisuudesta huolimatta.

-Rahamuulina toimiminen on rahanpesua. Muulitilin omistaja saa yleensä toiminnasta pienen palkkion. Tehokkain toimintakeino olisi mahdollisimman nopea jäljittäminen ja rikoshyödyn poisotto, sanoo työryhmän puheenjohtajana toiminut johtaja Risto Karhunen Finanssiala ry:stä.

Pankkien asiakashäiriörekisteriin merkitään ihmiset, joista on tehty rikosilmoitus luottolaitokseen eli käytännössä pankkiin kohdistuneesta rikoksesta. Kun rekisterin kansallista sääntelyä uusitaan EU:n tietosuoja-asetuksen myötä, Finanssialan mielestä samalla kannattaa valmistella säännös muulitileihin liittyvästä tietojenvaihdosta.

-Kun pankki havaitsee epäilyttävää rahaliikennettä, se voisi varoittaa nopeasti muitakin pankkeja, Karhunen sanoo.

Nykytilanteessa petosten tekijöiden kiinnijäämisriski on liian pieni ja seuraukset vähäisiä. Muulitoiminta tulisi siis tehdä rikollisille vaikeammaksi, riskialttiimmaksi ja kalliimmaksi.

-Mikään ei ärsytä rosvoja niin paljon kuin rahojen menettäminen, Karhunen muistuttaa.

Tilauspetokset ehkäistävissä

Verkkokauppoihin kohdistuvissa tilauspetoksissa kärsimään joutuvat myös yritykset. Tavaraa tilataan esimerkiksi väärillä henkilötiedoilla ja vääriin osoitteisiin. Petoksen tekijä myy tavarat muualla eikä joudu maksamaan laskua ollenkaan. Jos petokseen on käytetty varastettua identiteettiä, koituu petoksesta suurta harmia vielä viattomalle sivullisellekin.

Poliisi perää verkkokauppoja pyörittäviltä yrityksiltä vastuuta petosten ehkäisyssä.

-90 prosenttia tilauspetoksista olisi estettävissä, jos verkkokaupat käyttäisivät vahvaa tunnistamista. Usein näyttää valitettavasti siltä, että kaupat menevät prosesseissaan niin myynti edellä, että tunnistamisen kustannuksia ei haluta maksaa tai tappiot maksatetaan muilla asiakkailla, pohtii rikoskomisario Hannu Kortelainen Helsingin poliisista.

Toimiva tunnistaminen on verkkokaupalle myös vastuullisuutta.

-Luotettava verkkokauppa tuntee asiakkaansa ja tarkistaa tämän antamat henkilötiedot. Vastuullinen verkkokauppa myös varmistaa, että myy laskulla vain niille, joilla on luottotiedot ja maksukyky kunnossa. Näin verkkokauppa turvaa toimintaansa, jotta saa varmemmin rahan tehdystä ostoksesta, viitoittaa liiketoiminnan kehityspäällikkö Reetta Sinelampi Suomen Asiakastieto Oy:stä.

Lasku ja osamaksu ovat erinomaisia maksutapoja niitä tarvitseville, mutta niitä hyödyntävät myös rikolliset.

Automaatio luo turvaa

Reetta Sinelammen mukaan asiakaskokemus on suurin yksittäinen syy, miksi yritykset nykyään kiinnittävät henkilön tuntemistiedot ja luottotiedot osaksi verkon ostoputkiaan.

-Asiakas pääsee vähemmällä, kun ihan jokaikistä tietoa ei tarvitse itse täyttää ja syöttää, kuitenkin varmistuen siitä, että hänen tietonsa tarkistetaan. Toinen vahva syy lisääntyviin automatisointeihin on turvallisuuden takaaminen. Yritysasiakkaamme haluavat taata asiakkailleen turvallisen ja helpon ostokokemuksen. Toki henkilötietojen vahvistamisella ja luottokelpoisuuden tarkistamisella verkkokaupat myös varmistavat omalta kantiltaan sen, etteivät itse joudu väärinkäyttöjen kohteeksi tai maksajiksi, jos ostettua tavaraa ei maksetakaan.

Ville Kaupin kirjoittama artikkeli on julkaistu Luottolista-lehdessä 1/2018.