Vastuullisuutta kannattaa liputtaa

Artikkeli18.07.2018

Vastuullisuudesta on tulossa yksi yritystoiminnan reunaehto. Taustalla on pitkään jatkunut kehitys, mutta asian nostanut pinnalle jo voimaantullut kirjanpitolain uudistus, joka perustuu Euroopan unionin ei-taloudellisen tiedon direktiiviin.

Muutos ja siihen liittyvät ohjeet kertovat, kuinka yritys- ja yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvista asioista tulisi raportoida. Vaikka laki koskee ensi sijassa isoja yrityksiä, niin alihankintatoiminnan ja sijoittajien vaatimusten kautta suositukset alkavat säteillä myös PK-kenttään.

– Jatkossa pienehkökin yritys voi varautua siihen, että kysymys vastuullisuudesta ja sitä koskevista raportoinnista nousee esille julkisissa hankinnoissa, suuryrityksille tehtävässä alihankinnassa sekä rahoittaja- ja sijoittajatapaamisissa, toteaa yritysten vastuullisuusverkosto FIBS:n toimitusjohtaja Mikko Routti.

Perusasiat jo kunnossa

Lyhyesti sanottuna yrityksen vastuullisella toiminnalla viitataan siihen, että yritys hoitaa muun muassa ympäristöön, yrityksen hallintoon, henkilöstöön ja ympäröivään yhteiskuntaan sidoksissa olevat asiat ja velvollisuudet asiallisella tavalla.

– Suomalaisissa PK-yrityksissä perusasiat ovat yleensä kunnossa. Ne noudattavat lakeja, maksavat veronsa ja pitävät huolta työntekijöistään. Nämä yritykset koetaan positiivisena ja työllistävänä voimana, jotka muun muassa tuovat rahaa ja osaamista alueille, joissa sitä ei muutoin olisi Routti sanoo.

Vastuullisuusraportointivelvoitteet eivät koske kaikkein pienempiä yrityksiä, mutta Suomessa asiat ovat hoidossa lainsäädännön kautta. Kansainvälisesti katsoen Suomen lainsäädäntö on nimittäin erittäin laaja etenkin ympäristöön ja henkilöstöön liittyvissä asioissa.

Merkittävimmät pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevat vastuullisuusraportointivelvoitteet löytyvät yleisestä kirjanpito- ja verolainsäädännöstä.

– Lakipykälien lisäksi työehtosopimukset määrittelevät monia sellaisia asioita, jotka monissa muissa maissa jäävät yritysten yhteiskuntavastuun piiriin, Routti sanoo.

Luotonmyöntäjä portinvartijana

Luotto- ja lainapäätöksissäkin otetaan aikaisempaa enemmän huomioon ympäristöasiat ja ympäristöluvat, johtaminen, henkilöstöpolitiikka ja ylipäätään hyvä hallintotapa.

– Nämä voidaan nähdä paitsi riskeinä myös mahdollisuuksina, sillä tutkimusten mukaan hyvin hallinnoidut yritykset ovat myös tuottavimpia, Mikko Routti toteaa.

Hyvin hallinnoidussa yrityksessä sisäiset toimintaperiaatteet ovat selvät ja johdolla on selvä viesti siitä, mikä on yrityksen tapa toimia - myös esimerkiksi kauppatavoissa: kilpaillaan kovaa mutta reilusti.

Sijoittaja välttää ympäristöriskejä

Myös sijoittajat vaativat vastuullisuutta. Routin mukaan nykyään ei puhuta enää vain vastuullisesta sijoittamisesta, jossa poimitaan salkkuun vastuullisiksi arvioitujen yritysten osakkeita, vaan asia kulkee läpi koko sijoitustoiminnan.

- Sijoituskohteen maine ja ympäristöriskit arvioidaan osana muita riskejä, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti osakkeen arvoon. Hyvin hoidettu vastuullisuus voi taas vaikuttaa positiivisesti osakkeen arvoon.

Mikäli esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja hiilijalanjälkeen liittyvät asiat on hoidettu hyvin, se nähdään mahdollisuutena - kuten Clean Tech tai biotalous.

– Se indikoi, että pitkällä aikavälillä yritys käyttää luonnonvaroja tehokkaammin kuin kilpailijansa, firmalla on tulevaisuutta.

Routti uskoo, että sijoittajien vaatimukset lyövät läpi valtavalla voimalla.

–Yritysten on pystyttävä vastaamaan sijoittajien vastuullisuutta koskeviin kysymyksiin, olipa kyseessä mikä tahansa rahoitusinstrumentti.

Työeläkeyhtiöiden vaikutus näkyy vahvana. Ne ovat yhä laajemmin ottaneet vastuullisuuskysymykset kriteereihinsä, joilla rahoitetaan sekä isoja ja pieniä yrityksiä.

– Eläkeyhtiöt ovat sijoittajia myös rahastoissa ja erilaisissa salkuissa, joten välilliset vaikutukset ovat merkittäviä, ja ne koskevat myös aivan pieniä yrityksiä, Routti toteaa.

Asiakaskysyntä draiverina

Raportointia ja vastuullisuutta ohjaa myös asiakaskysyntä. Esimerkiksi pienet konepajayritykset toimivat alihankkijoina globaaleille yrityksille, jotka edellyttävät vastuullisuusperiaatteiden noudattamista koko alihankintaketjulta.

Oletus on, että niitä noudatetaan, vaikka vastuullisuusvelvoitteita ei kirjattaisikaan kauppasopimuksiin.

– Yrityksen maineen kannalta on ongelmallista, jos keskeinen kumppani kohtelee työntekijöitä huonosti tai aiheuttaa ympäristökatastrofin. Selitykseksi ei kelpaa enää se, että kyseessä on alihankkijan piirissä tapahtunut asia.

Asiakkaan maineen kannalta ei ole merkitystä, onko kyseessä yrityksen sisällä tapahtunut asia, vai onko syy muualla yrityksen vaikutuspiirissä.

– Kansainvälinen näkemys ja juridiikka alkaa mennä siihen suuntaan, että yritykset vastaavat myös alihankkijoidensa tekemisistä.

Toimitusketju läpivalaisuun

Mutta onko suomalaisella keskisuurella yrityksellä keinoja varmistua, että se toimii hyvämaineisten yritysten kanssa, joiden omistajat tiedetään, jotka kohtelevat työntekijöitä hyvin ja jotka maksavat esimerkiksi veronsa?

Routti painottaa, että toimitusketjun hallinta on yksi yritysvastuun työkaluista.

–Keinoina voivat olla muun muassa sopimuksiin kirjattavat periaatteet, eettiset koodit, raportointivelvoitteet ja auditointioikeus, ja se, miten ongelmatilanteissa toimitaan.

Monesti ajatellaan, että ostaja on suuri yritys ja alihankkija on pieni. Tietyissä liiketoiminnoissa asia voi olla päinvastoin, kuten esimerkiksi IT-teknologiassa, jossa myyjäyritykset voivat olla globaaleja jättiläisiä.

Tällöin voi kysyä, voiko suomalainen yritys vaikuttaa jonkun ison - vaikkapa aasialaisen yrityksen käytäntöihin. Routin mukaan kyse on yhteistyökumppanin valinnasta.

Vastuullisuuden kolmijako

Yritysvastuun kolme osa-aluetta ovat ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu ja taloudellinen vastuu (ESG).

– Ympäristövastuuseen kuuluvat ilmastoasiat, kiertotalous ja luonnonvarojen käyttö. Miten yritys käyttää luonnonvaroja, ja jos bisnes perustuu tiettyyn raaka-aineeseen, niin onko sitä saatavissa kestävästi, kertoo FIBS:n toimitusjohtaja Mikko Routti.

Sosiaalisella puolella merkittäviä ovat työelämän asiat, miten ihmisiä kohdellaan työpaikalla, syrjimättömyys, yhdenvertaisuus, hyvä johtaminen ja esimerkiksi tapaturmien hallinta.

Taloudellinen vastuullisuus on uudempi ilmiö, joka on noussut pinnalle pitkälti veronmaksun kautta.

–Maksaako yritys verot siellä, missä bisnes syntyy, tai onko yrityksessä pelkästään verotuksen vuoksi tehtyjä rakenteita. Verovastuullisuutta on se, että kaikki yritysrakenteet ja rahavirrat perustuvat itse ydinliiketoiminnan vaatimuksiin.

Routin mukaan suomalaiset yritykset ovat lainsäädännön ja yhteiskunnan avulla varsin hyvällä tasolla verrattuna kansainvälisesti. Vastuullisuus voidaan myös kääntää liiketoiminnaksi.

– Suomalaiset yritykset voisivat kehittää innovaatioita ja kääntää kotimaiset ja globaalit ongelmat bisnesratkaisuiksi, joilla tehtäisiin asioita paremmin ja fiksummin kuin muut.

– Bisnesratkaisuja tarvittaisiin, jotta siirtyminen digitaaliseen talouteen ja kauppaan nopeutuisi, Näin saataisiin aikaan materiaalien ja energian säästöä, mikä olisi erinomaisen vastuullista toimintaa, Routti toteaa.

Teksti: Matti Valli Kuvat: Paavo Lehtonen

Artikkeli on julkaistu Luottolista-lehdessä 10/2017.